Julkaisu sisältää mainoslinkkejä, linkit merkitty *-merkillä
Minun perjantai aamupäiviini kuuluu mahdollisuus käydä seniori-kuntosalilla. Salimaksu sisältyy jäsenmaksuun, jonka maksan paikalliseen eläkeläisyhdistykseen. Tänäänkin aloitin päiväni pienellä saliharjoittelulla. Lähdin heti aamutoimieni jälkeen kuntoilemaan ja yhdentoista tienoilla olin jo takaisin kotona. Uskotko, että kyllä se pitää paikkansa, kun sanotaan ”liike on lääke”. Minulla on hartiat ja olkavarret tosi kireät ja sen vuoksi aika kivuliaatkin. Kun käyn tekemässä tuollaisen kolmen vartin mittaisen saliharjoittelun, niin olen täysin unohtanut niiden kivuliaisuuden. Nyt talven tullen olen aikeissa opetella uudelleen murtomaahiihtoa, joka on jäänyt erittäin vähäiseksi kohdallani.
Kotiin palattuani otin jääkaapissa tekeytymässä olleen hapanjuuritaikinani esille ja vähän venyttelin ja taittelin sitä. Jätin taikinan palautumaan taittelustani hetkeksi ja siivosin tiskipöydän sillä aikaa. Tiskipöydältä näkee hyvin, että onko täällä talossa ollut elämää. Tänäänkin ilokseni huomasin, että kyllä on ollut ja emäntäkin on näemmä tehnyt muutakin kuin ollut selaamassa puhelimestaan somea tai lukemassa jotain blogijuttua. Tosiaan likaiset astiat eivät kaikki mahtuneet samaan koneelliseen eli osa jäi tiskipöydälle ja osa oli sellaisia ”ei koneessa ” -pestäviä astioita tai yleiskoneen osia. Minulla on kaksi teräspaistinpannua, joita pesen koneessa ainakin joka toisen käyttökerran jälkeen. Toki pannu vie ison osan koneen ylätason tilasta, mutta sen saa niin hyvin puhtaaksi siellä. Samoin pesen koneessa teräksiset ruuanvalmistusvuoat juuri samasta syystä.
Tällaisessa vanhanaikaisessa talossa on hyvä puoli mm. nuo isot keittiökaapistot ja kunnon tilava astioiden kuivauskaappi. Asuessamme viimeksi ennen tänne muuttoamme ihan uudessa vuokra-asunnossa tuli tällaisia ikävä. Siellä oli nykyaikainen mitoitus kuivauskaapissa ja minusta tuntui, että sinne ei saanut juuri mitään ruuan valmistusastioita mahtumaan kuivaukseen. Samoin minun oli vaikea saada itseäni mahtumaan silloisen keittiötilamme tiskipöydän tarjoamiin raameihin. Tiskipöydässä oli yksi allas ja sen ympärillä hyvin pieni rosteritason osa – pelkäsin koko ajan kastelevani pöydän kantta liikaa ja sen pilaamista vedellä. Jos olisi ollut mahdollista keskustella ko. keittiön suunnitelleen henkilön kanssa, olisi minulla ollut pari kipakkaa kysymystä hänelle.
Jos edelleen asuisimme siellä samassa paikassa, tuskin harrastuksiini kuuluisi leivän leipominen tai muu kotona tehdyn ruuan valmistus kovinkaan paljoa. Tässä kirjoittaessani oikein elävästi avautuu mieleeni se, miten onnellista on asua tässä vanhassa ja turvallisen tilavalta tuntuvassa talossamme. Sellainenkin asia kuin polkupyörän säilytys onnistuu lämpöisessä, lukitussa paikassa, johon ei ihan ensimmäiseksi pitkäkyntiset pääse pyörääni nappaamaan. Pääkaupunki seudulla asuttujen vuosien aikana puolisolta varastettiin kaksi arvokasta, lukittua pyörää lukituista pyörävarastoista.
Tuossa tiskailujeni jälkeen taittelin leipätaikinaani 3-4 kertaa puolen tunnin välein. Taittelut tehtyäni muotoilin taikinan kevyesti kahteen astiaan kylmälepoa varten. Minulla ei ole varsinaisia leipäkoreja tähän tarkoitukseen ja käytän teräksistä lävikköä ja lasivuokaa, joihin levitin jauhotetut pyyheliinat ja niiden päälle leivät. Nämä leivät laitoin jääkaappiin, jossa ne saivat olla tähän saakka. Nyt ne ovat viiltoja vaille valmiita paistoon.
Vastaa