Tästä kaikki alkoi
Synnyin vuonna 1956 heinäkuun 29. päivä sunnuntai-lapsena. Äitini oli täyttänyt toukokuussa 20 vuotta minun syntyessäni ja isäni oli heinäkuun alussa täyttänyt 28 vuotta. Olin vanhempieni esikoinen, jona elin 14 vuotta. Sain pikkuveljen v. 1970 ja se olikin melkoinen järkytys ainoana kasvaneelle teinitytölle. Minä en muista kovin kummoisena aikana ikävuosiani 12- 22 vuotiaana. Olin 22 v muuttaessani omilleni ja sen jälkeen onkin mahtunut monenlaista tapahtumaa elämääni. Kävin kotona asuessani keskikoulun jälkeen kolmivuotisen kauppaopiston ja valmistuin sieltä markkinointimerkonomiksi v.1978.
Merkonomi lähti Helsinkiin
Valmistumiskeväänä muutin kesätöihin Helsinkiin, jossa olin jo aiemminkin ollut kesätyössä kahtena kesänä. Tarkoituksena oli jäädä kesän jälkeen Helsinkiin työhön ja asumaan, mutta en sitten kuitenkaan syksyn tullen halunut jäädä sinne. Iso kaupunki tuntui pelottavalta ja kotiseutu näytti paljon paremmalta vaihtoehdolta. Palasin takaisin vanhempieni ja pikkuveljeni luo kotiin. Aloin heti etsimään työpaikkaa tai mahdollisuuksia jatko-opiskeluun. Kotona asuminen ei enää 22 vuotiaana tuntunut pysyvältä vaihtoehdolta. Tuolloin 70-luvun lopussa ei työpaikan löytyminen ollut, ilman pidempi aikaista työkokemusta, ihan helppoa.
Hotellin vastaanottovirkailija kurssi Kemijärvellä
Löysin silloisen työllisyyskurssin, joka tuntui minusta kiinnostavalta ja hyvältä vaihtoehdolta. Kurssilla koulutettiin hotellin vastaanottovirkailijoita. Laitoin hakemukseni kurssille ja tulin valituksi. Kurssin kesto oli 6 kk ja se järjestettiin Kemijärvellä. Kemijärvi oli aivan outo paikka minulle – olinko koskaan juuri kuullutkaan siitä. Mielikuvissani se oli jossain kaukana Lapissa, joka sekin oli minulle ihan tuntematon paikka. Matkalaukkuun pakkasin vaatteita puolen vuoden selviytyminen mielessäni. Matka alkoi junalla ensin Jämsästä Tampereelle ja sitten yöjunassa Kemijärvelle. Oli siinä vähän pää pyörällä ja outo olo, kun juna aamulla saapui perille. Kurssiaikana asuin muiden kurssikavereiden kanssa kurssikeskuksen asuntolassa. Kurssiin sisältyi myös kaksi harjoittelujaksoa, joista kohdallani toinen oli Ounasvaaralla ja toinen Suomutunturilla. Tuo puoli vuotta oli melkoista haipakkaa ja uuden oppimista.
Vastaanottovirkailijan työssä Lapissa, Ruka tunturilla ja Yyterissä
Kurssin loputtua ennen pääsiäistä 1979 olin saanut ensimmäisen työpaikkani. Viimeisen kurssipäivän jälkeen matkani kohti uutta työpaikkaa suuntautui Utsjoelle. Voi sitä ihmettelyä, kun yksin matkustin postiautossa pienen pahvilaatikko muuttokuormani kanssa läpi Lapin ylittäen puurajan ja päädyttyäni Utsjoen matkailuhotelliin. Matkalla pääsin ihastelemaan kevättalven upeita maisemia ja välipysähdyksen aikana Ivalon linja-autoaseman baarissa sain kuunnella naapuripöydän miesten juttua karhunkaadosta. Jämsäläistytön pää oli pyörryksissä. Pitkän päivän päätteeksi saavuin uuteen työpaikkaani ja uuteen asuntooni. Asunto oli hotellin pihapiirissä olevassa rakennuksessa huone, jossa oli kolme sänkyä. Huoneen sain toki yksin omaan käyttööni. Muut tilat jaettiin toisten asunnon jakaneiden työntekijöiden kanssa. Aamulla oli edessä ensimmäinen työpäivä.
Utsjoella oli vielä vuonna -79 käsivälitteinen puhelinkeskus, joka sijaitsi hotellin vastaanotossa. Sain siis toimia myös sentraalisantrana. Oli kyllä aika huimaavaa aikaa tuolla Suomen päälaella olo – niin paljon oli uutta koettavaa. Viivyin vain hetken Utsjoella ja siirryin sitten piirun verran etelämmäksi eli Ivaloon. siellä olleeseen matkailuhotelliin. Myös Ivalossa olo jäi hyvin lyhyeksi – tuntui kai liian eksoottiselta ja yksinäiseltä, koska enhän tuntenut ketään sieltä. Kuulin, että Rantasipi Rukahovissa oli avautumassa vastaanottovirkailijan paikka ja hain sinne. Tulin valituksi paikkaan ja niin sitten taas köröttelin postiautoilla määränpäänä Kuusamo ja Rukatunturi.
Rukatunturilla olin melkein vuoden. Tuohon aikaan Rukahotelli meni kiinni vapulta ja niin minäkin sitten siinä vaiheessa muutin. Seuraava kohteeni oli Rantasipi Yyteri, jossa olin yhden kesäsesongin ajan. Seuraavana syksynä muutin Turkuun ja samalla vaihdoin työnantajaa. Menin pienen kuljetusliikkeen ajojärjestelytoimistoon. Olimme puolisoni kanssa lähentyneet samoihin aikoihin ja joulun alla menimme kihloihin. Olemme molemmat täältä samalta paikkakunnalta kotoisin ja käydessämme kumpikin vanhempiemme luona kohtasimme toisemme ns. uudelleen. Jotain kipinää siinä syttyi ja tämä yhteinen tarinamme alkoi. Olin Turussa työssä syksystä -80 loppukesään -81. Menimme naimisiin kesäkuussa -81.
Muutto Kirkkonummelle ja alan vaihto
Syksyllä -81 muutin yhteiseen asuntoomme Kirkkonummelle ja jätin taas työpaikkani. Odotin esikoistamme ja työllistyin äitiyslomani alkuun asti silloiselta nimeltään Toimialapalvelu Eila Kaisla Oy:n kautta. Äitiyslomani oli ja meni ja taas tuli työpaikan etsimisen aika. Olin siinä vauvaa hoitaessani tuumailut, että asuntolaina pitäisi jotenkin saada otettua. Tuumailuissani päädyin ratkaisuun, että haen pankista työpaikkaa. Postipankissa olin ollut jo yhden kesän töissä aiemmin ja hain heille töihin. Sain paikan pääkonttorin ulkomaan osastolta asiakaspalvelukonttorista. Mieheni oli Kirkkonummella asioinut SYP:ssä, koska oli SYP:in asiakas. Minäkin olin käynyt ko. konttorissa asioimassa ja oli ollut puhetta myös työn aloittamisestani Helsingissä. Näin sitten kerran mieheni käydessä pankissa, oli toimihenkilö kysynyt häneltä minusta ja vinkannut, että kannattaisi kysyä heille töihin. Hullua ei tarvi paljon yllyttää, kun jo tapahtuu ja niin minä hyvin nopeasti löysin itseni Kirkkonummen SYP:n pankkitoimihenkilönä ajamassa pankkiautoa ympäri Kirkkonummea.
Lapset syntyvät
Vanhin poikamme syntyi tammikuussa -82, toinen poikamme syntyi joulukuussa -84 ja palattuani -85 loppuvuodesta äitiyslomalta aloimme kumpikin puolisoni kanssa ikävöimään kotiseutuamme. Maaliskuun alussa -86 muutimme takaisin kotipaikkakunnallemme ja minä olin saanut sisäisen siirron SYP Jämsänkosken konttoriin. Poikien tulo ei sitten loppunut vielä siihenkään vaan maaliskuussa -88 syntyi kolmas poikamme. Palasin myös silloin heti äitiysloman jälkeen takaisin työhön. Lapsiperhe-elämä ja työssäkäynti sujuivat yrittäjämiehen kanssa hyvin, koska lähellämme olivat molemmat isovanhemmat, jotka auttoivat paljon poikien hoidossa esim. silloin kun joku heistä oli sairaana. Tuli 90-luvun alku ja pääsiäinen -92, jolloin päätimme puolisoni kanssa, että jos meille vielä on yksi lapsi lisää suotu hän on tervetullut. Maaliskuussa -93 syntyi nuorimmaisemme, neljäs poikamme.
Lama-aika ja alan vaihto
Neljä lasta tuntuikin sitten jo aika isolta perheeltä ja hommaa riitti. Oli myös lamavuodet ja miehen työt olivat välillä kiikun kaakun, että onko työtä riittävästi palkkansa ansaitsemiseksi. Palasin työhön pankkiin äitiyslomani loputtua tuolloinkin, mutta silloin tuntui siltä, että en jaksa sitä rumbaa pidempään. Jäin hoitovapaalle syksyllä -94. Pankkikriisit oliva meneillään ja vuoden vaihteen jälkeen-95 tuli SYP-KOP fuusio. Meille tarjottiin kaikille työntekijöille ns. tukipakettia, jos sanomme itsemme irti vapaaehtoisesti. Mietin asiaa pari yötä ja minä tein järisyttävän päätöksen ja sanoin itseni irti vakituisesta työpaikastani. SYP oli tuolloin ollut n. 12 vuotta työnantajani. Minulla ei ollut mitään valmista suunnitelmaa, miten työllistyisin sen jälkeen, kun kotihoidon tuki loppuisi.
Muuttokuorma rekkaan ja Riihimäkeä kohti
Talvella -98 alkoi tuntua ja näyttää siltä, että miehen yrityksellä ei ollut enää Jämsän seudulla riittävästi työtilaisuuksia ja oli pohdittava muita mahdollisuuksia. Meille perhe on ollut arvoasteikossa ykkösenä ja niin päädyimme ratkaisuun, että laitamme talon myyntiin ja etsimme etelä-Suomesta uuden kotipaikan perheellemme. Melko nopeasti alkoi näyttämään siltä, että Riihimäki tulisi olemaan meidän uusi kotipaikkamme. Saatuamme talon myytyä ja toisen ostettua pääsimme syksyllä -98 muuttamaan sinne. Siinä piti hetken miettiä muuttokuorman purun jälkeen, että mitähän tuli tehtyä ja mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Minulla ei ollut työpaikkaa eikä miehenkään työt olleet millään tavoin siirtyneet muuttomme myötä Kanta-Hämeeseen.
Minä keksin vuoden vaihteen -98…-99 vaiheilla, että voisin aloittaa elintarvikekonsulentin työn. Kaupan työ ei ollut minulle ennestään mitenkään tuttua, mutta tuote-esittelyitä olin pitänyt parin suoramyyntituotteen tiimoilta. Siitä sitten vain soitto helsinkiläiseen Tessa Oy:n toimistoon ja selvittämään, että olisiko heillä mahdollisesti käyttöä kaltaiselleni konsulentti/tuote-esittelijälle. Ensimmäiset konsulenttikeikkani tein leipomotuotteita myyden ja ilmeisen hyvin onnistuin, koska siitä alkoi seuraava työurani.Tein työtä toiminimellä ja toimintani laajeni jopa toisten konsulenttien keikkojen järjestämisen pariin. Olosuhteista johtuen yritystoiminnallani ei kuitenkaan ollut riittävän monta jalkaa pysyäkseen pystyssä pienissä tuulenpuuskissa. Lopetin parin vuoden jälkeen konsulentti- ja menekinedistämistyöt ja niiden välityksen.
Uusi työ, uusi ala – uudelleen kouluttautuminen
Seuraava työpaikkani pienten kiemuroiden jälkeen löytyi Hyvinkään sairaalan laitoshuollosta, jossa myös kouluttauduin puhdistuspalvelualalle . Ensin suoritin toimitilahuoltajan perustutkinnon ja sitten jatkoin suoraan oppisopimuksella siivoustyönohjaajaksi. Sain toimia jo opiskeluaikanani siivoustyönohjaajan tehtävissä. Valmistuttuani ohjaajaksi halusin vielä kokeilla vähän muunlaisia siivousalan kohteita ja sanoin itseni irti.
Aluksi menin Riihimäen kaupungille kesäsijaiseksi ja tein monenlaisissa kohteissa siivoojan työtä. Sitten hakeuduin erään valtakunnallisen siivousalan yrityksen palveluohjaajan tehtävään, mutta sen koin heti liian haasteelliseksi ja vaihdoin työni Hyvinkään kaupungin palvelukseen vanhainkotiin laitoshuoltajaksi. Muutaman viikon päästä sain tarjouksen ottaa vastaan siivoustyöohjaajan tehtävät. Vakanssi tuli sitten myöhemmin, kun hallinnolliset koukerot oli saatu hoidettua. Tässä tehtävässä ollessani minulla oli mahdollisuus suorittaa siivousteknikon erikoisammattitutkinto.
Muutto Helsinkiin ja siivoustyönjohtajan paikka
Pojat olivat noiden vuosien aikana aikuistuneet nuorinta lukuun ottamatta. Olimme myyneet juuri omakotitalomme ja saaneet lainamme maksettua. Jäimme kolmestaan mies, minä ja nuorin poika. Päätimme, että jos aiomme toteuttaa unelmamme pääkaupunkiseudulla asumisesta, sen aika olisi nyt. Ja niin muutimme Helsinkiin, Tapulikaupunkiin asumaan. Minä pääsin Helsingin kaupungin Laakson sairaalaan laitoshuollon siivoustyönjohtajan sijaiseksi. Olin myös Kivelässä sijaisena pienen pätkän ja lopulta vakituisen paikan sain Laakson sairaalasta. Siirryin sieltä Kustaan Kartanoon ja vielä halusin kokea jotain haasteellisempaa ja hain paikkaa Espoon Jorvin sairaalan laitoshuollon palveluesimieheksi. Siellä kuvittelin olevanikin eläkkeelle jääntiini asti, mutta kuinkas sitten kävikään.
Kotiseutu kutsui
Kevättalvella v.2016 mieheni äidin kuoltua edellisenä syksynä tuli mahdollisuus lunastaa appivanhempieni talo kuolinpesältä. Se oli selvääkin selvempi mahdollisuus meille, että nyt voimme palata kotiin. Minä taas kerran sanoin itseni irti vakituisesta työpaikastani ja me muutimme tähän nykyiseen kotiimme. Täytin tuolloin 60 vuotta ja olin valmistautunut siihen, että työpaikkaa en todennäköisesti täältä saa. Minulla oli kuitenkin työttömyysturva takanani ja taloudellinen toimeentulo oli turvattu eläkkeelle jääntiin asti.
Vierivä kivi ei sammaloidu
Minä olen hyvin sosiaalinen ja melko toimeliaskin ihminen . Olihan minun jotain tekemistä keksittävä. Kun ihmisellä on sellainen ammattiosaaminen jostain käytännön työstä kuin minulla, niin kyllä työtä löytyy helposti ja sitä olisi tarjolla enemmän kuin kerkeää tehdä. Olen työllistynyt ns. keikkalaisena laitoshuoltajan tehtäviin niin paljon kuin olen jaksanut tehdä. Välillä tein myös 10 kk Tilastokeskuksen puhelinhaastattelijan työtä. Viime keväänä lopetin laitoshuoltajana keikkailun. Tavoitteeni on tehdä somevaikuttajan työstäni itselleni työ, josta saan tuloa pienen eläkkeeni lisäksi.