Julkaisu sisältää mainoslinkkejä, linkit merkitty *-merkillä
Minulla on Eliisa Kuuselan kirja Leipävallankumous jota olen nyt ahkerasti lukenut. Kirja on ollut minulla jo joitakin vuosia, mutta nyt tuli aika taas tarttua siihen. Otin oikein muistiinpanovälineet esille ja kirjoitin ja piirsin leivänteko prosessia itselleni. Jostain syystä asia oli minulle vaikea ymmärtää ja selkeyttää käytäntöön. Hyvä tuki hapanjuurileivonnalleni on ollut myös Facebook-ryhmä Hapanjuurileipurit.
Tällä hetkellä, kun taikinani on ensikohotus vaiheessaan tuntuu, että kyllä tämä tästä taitaa alkaa valkenemaan. Apuna olen käyttänyt You Tube videoita ja netistä löytyviä muitakin juurileivonta ohjeita mm. Satu Koiviston ohjeita. Juurella leivottu leipä on kyllä tekemisen väärtti. Maku on aivan muuta kuin hiivalla kohotetussa leivässä. Maku kehittyy hitaan prosessin aikana, jota hiivalla leivotussa leivässä ei ennätä nopeuden vuoksi tapahtua.
Poikamme tuo aina käymään tullessaan, valmista leipää ja usein me leivomme vielä yhdessä lisää leipää hänen mukanaan tuomallaan juurella. Voi mikä ihana tuoksu siitä tulekaan kotiin, kun taikina hiljalleen valmistuu ja sitten tuoreen leivän loppu huipennus tuoksu tulee paistamisen yhteydessä. Olisi ihan huippua, jos oppisin sellaisen rutiinin, jossa leipää valmistuisi ainakin kerran viikossa ja lisäksi haluan oppia myös pullan leipomisen hapanjuurella.
Tässä samalla kun hapanjuuritaikinani prosessi etenee, kirjoitan tätä julkaisuani. Saatte varsin ajantasaisen tapahtuma kuvauksen taikinani vaiheista. Olen aivan innoissani. Taikina on alkanut kehittymään ja tämä on ihka ensimmäinen näin hyvin noussut taikinani, mitä juurella olen koskaan tehnyt. Olen taitellut taikinaa esinostatuksen aikana 4-5 kertaa. Taikina oli niin hyvä, että olisin voinut leipoa siitä ihan leivät. Päädyin kuitenkin johonkin leivän ja sämpylän välimuotoon. Tämä johtui siitä, että minulla ei ole vielä sopivia kohotuskoreja. Huomenna kipaisen kaupassa etsimässä korit ja leivinlastan, koska on hyvä olla kunnollinen lasta tässä hommassa. Etenkin leipiä muotoillessa sitä tarvitsee niiden pyörittelyyn. Joulupukilta voisin toivoa sellaista leivän viiltelyveistä, jolla voisin opetella tekemään kuvioita leivän pintaan.
Näistä leipäsistä tuli kyllä niin ihanat pullukat ja hiilidioksidikuplia muodostui oikein kiitettävästi taikinaan. Muotoilin taikinan hellävaraisesti tuollaisiksi palleroiksi. Kun taikina on hyvin kehittynyt eli noussut ja rakenne on kunnossa, niin sitä on kyllä todella helppo käsitellä. Se irtoaa käsistä ja ei tartu leivinalustaan juuri lainkaan. Vähän varauksella suhtauduin ohjeeseen, jossa sanottiin, että laitettaessa sämpylät/leivät kuumalle pellille ei tarvita leivinpaperia. Totta se oli epäilyksistäni huolimatta.
Tein tämän taikinani näin:
- Ohjeen taikinan tekoon luin Eliisa Kuuselan kirjasta, jonka linkki löytyy tuosta alkupuolelta tekstiäni.
- Minulla oli juurta n. 45 g ja siihen lisäsin vettä 100 g ja jauhoja 110 g
- Sitten annoin tuon puuromaisen sekoituksen kehittyä rauhassa yön yli. Minulla oli tuossa purkissa, jossa ns. esitaikina kehittyi sellainen puutikku, jota olen aiemminkin käyttänyt hapanjuuren sekoittamiseen ja olen antanut taikinan kuivua tikkuun. Näin tikustakin on tullut yksi varasto juurelleni.
- Tänään joskus klo 16 aikoihin sekoitin varsinaisen taikinan.
- Ensin laitoin yleiskoneen taikinakulhoon juuren (esitaikinan), jota oli 255 g.
- Juuren joukkoon lisäsin haaleaa vettä 525 ml ja vehnäjauhoja 15,75 dl eli n. 16 dl sekä täysjyväjauhoja ( ruis) 1,25 dl
Sekoitin taikinan yleiskoneella, pienellä teholla ja vain sen verran, että kaikki aineet sekoittuivat hyvin. Tämän jälkeen kaadoin taikinan muovilaatikkoon, jonka pohjan olin voidellut ruokaöljyllä. Näin sain taikinan helposti irti laatikosta leipomisvaiheessa. Painelin taikinaa vedessä kostutetuilla sormilla hiukan, koska taikina tarvitsee tekeytyessään kosteutta. Sitten laitoin laatikon kannen kiinni ja jätin taikinan reiluksi puoleksi tunniksi siihen.
Puolen tunnin jälkeen lisäsin suolan. Ripottelin 2 tl suolaa taikinan päälle mahdollisimman tasaisesti. Sen jälkeen painelin sormenpäillä suolaa taikinan sisään. Kun suola oli paineltu taikinaan (siis sitä ei vaivata) laitoin kannen kiinni ja jätin taikinan taas tekeytymään. Suola tuo taikinan rakenteeseen oman lisänsä. Taikinan kohottua jonkin verran ehkä n. tunnin tai puolentoista ajan – voi olla pidempikin aika – avasin laatikon ja taittelin taikinan ensimmäisen kerran. Näitä taitteluita tein yhteensä viisi kertaa. Tein niin monta, että varmistuin taikinan rakenteen muodostuvan hyväksi. Huomasin kuinka taikina kehittyessään muuttui pehmeämmäksi ja helpommaksi käsitellä. Viimeisen taittelun jälkeen eli n. tunnin päästä taittelusta totesin taikinaan muodostuneen isoja hiilidioksidikuplia. Koska taikina vaikutti olevan erittäin hyvin leipoutuvassa kunnossa, puolitin taikinan ja jätin puolet vielä muovilaatikkoon kannen alle. Laatikon laitoin jääkaappiin odottelemaan ensimmäisen osan valmistumista. Tuon puolikas taikinan olisin voinut säästää myös huomenaamuksi ja paistaa vasta silloin valmiiksi. Leivinalustalla olleesta taikinasta muodostin pötkylän varoen rikkomasta siihen muodostuneita kuplia. Leikkasin pötkön neljään osaan. Nämä palat kääntelin palloiksi, jotka siirsin uunissa kuumenneelle pellille. Paistoin leipäpallukoita 250 asteessa 20 minuuttia. Juurella leivottu leipä saa ottaa väriä ihan reilusti, koska sen karamellisoitunut kuori lisää leivän hyviä makuaromeja.
Paistettuani ensimmäiset neljä leipää, muotoilin myös loppu taikinan samaan tapaan ja paistoin. Tästä taikinasta sain kahdeksan leipäpalleroa. Jos ne olisivat tasakokoisia sämpylöitä, niin niitä olisi ehkä n. 20 kpl.
Leivotko sinä hapanjuurella leipiä tai muita leivonnaisia?
Finlandia Kirja on vuonna 2010 perustettu, käytettyihin kirjoihin ja kiertotalouteen erikoistunut kotimainen verkkokauppa. * Valikoimista löytyy myös paljon käytettyjä, ruoka-aiheisia kirjoja.
Vastaa