Markesalo

Julkaisu sisältää mainoslinkkejä, linkit merkitty *-merkillä

Parhaat ruisleipäset -ohjeen nappasin Kinuskikissan sivuilta jälleen – tosin näitä  ohjeita löytyy netistä useita, jotka ovat melko samanlaisia. Tällä ohjeella tulee n. 13 kpl ruisleipäsiä. Muistaakseni olen nähnyt yhden ohjeen myös ruisjauhopussin kyljessä. Nuo tuotepakkauksessa olevat ohjeet ovat yleensä hyviä, koska niitä on testattu huolella. Ruisleivän aineet eivät ole hinnan  kiroissa. Ruisjauhoa löytyy esim. S-kaupasta alkaen 1,29 €/kg.  Nyt leivoin taikinan, johon jauhoa käytetään 7,5 dl ja kilon jauhopussista taitaa saada toisen samanlaisen annoksen. Tämän ohjeen mukaan tehdessä leipä on 100 % ruista, ostoleivissä on suurimmassa osassa mukana myös vehnää.

Taikina:

• 25 g tuorehiivaa tai 1 pss kuivahiivaa
• 5 dl vettä
• 1 rkl siirappia
• 1,5 tl suolaa 7,5 dl ruisjauhoja

• Liuota hiiva käden lämpöiseen veteen tai sekoita kuivahiiva pieneen jauhomäärään ennen nesteeseen lisäämistä.  Käyttäessäsi kuivahiivaa muista, että nesteen tulisi  olla n. 42 asteista.
• Sekoita aineet veteen esim. puuhaarukalla. Taikinaa ei vaivata vaan sekoitetaan tasaiseksi. Taikina jää melko pehmeäksi niin, että sitä on helppo työstää puuhaarukalla.
• Anna kohota lämpimässä paikassa n. 45 min. Minä kohotin taikinan sähköuunissa, jossa oli valot päällä. Valosta tulee hiukan lämpöä uuniin ja luukku kiinni oleva uuni on vedoton paikka.
• Älä vaivaa taikinaa siksi, että taikina ei suota lässähdä. Taikinaan muodostuneita hiilidioksidikuplia ei ole tarkoitus rikkoa. Ota taikina palluroita suoraan lusikalla kulhosta ja nosta pellille leivinpaperin päälle. Käytin kahta lusikkaa, jolloin sain taikinan paremmin irti lusikasta.
• Muotoile jauhoja apuna käyttäen n. sentin paksuisiksi leipäsiksi. Leivät vetäytyvät hiukan kasaan kypsyessään. Vältä turhaa painelua, jotta leipäset eivät lässähtäisi suotta. Anna kohota liinan alla noin tunti.
• Leipäsiä ei voidella.
• Paista 225 asteessa 35 min. Älä peitä liinalla leipäsiä paistamisen jälkeen.
• Leivät kannattaa leikata kahtia leipomispäivänä.

Löysin etsiessäni ohjetta,  myös sellaisen version, jossa taikina levitettiin pellille levyksi ja taikinapyörällä ajeltiin ruudukoksi. Omasta leipäs pellillisestäni tuli paistaessa melkein yhtenäinen. Leipien kypsyessä ne vetäytyivät hiukan ja siksi ne olivat helposti irrotettavissa toisistaan. Halkaisin leipäset hieman haaleina, jolloin niiden kuori ei ollut vielä kovettunut reunoilta liian kovaksi. Tämä toinen kokeilu leipästen kanssa osoittautui jo ihan tyydyttäväksi ja aion jatkaa näiden tekemistä.  Luin juuri julkaisun tuorehiivasta ja siirryn myös sen käyttöön. Jääköön kuivahiiva toistaiseksi ainakin varalle, jos tuorehiivaa ei satu olemaan kaapissa ja leivontakärpänen pääsee pistämään.

Mitä mieltä sinä olet kuivahiivan käytöstä? Itse käytin ennen tuorehiivaa pelkästään. Sitten jossain vaiheessa äitini, joka oli ennen sairastumistaan melkein himoleipuri sanoi, että kuivahiiva ei maistu niin voimakkaasti kuin tuorehiiva. Tuon jälkeen minä aloin käyttämään lähes pelkästään kuivahiivaa. Todennäköisesti minulla oli usein vähän reilusti hiivaa taikinassani ja siksi pullani maistui mielestäni liiaksi hiivalle.  Äitini käytti leivonnassaan hiivaa yleensä vähemmän kuin mitä ohjeissa yleisesti sanottiin. Hänen tekemänsä leivonnaiset olivat hyvin nousseita ja kauniin näköisiä. Hän käytti vaihdellen tuore- ja kuivahiivaa. Minun tekemissäni taikinoissa on suuria eroja. joskus tulee todella hyvä ja joskus taas menen ihan metsään taikinan teossa.  Minä jatkan leivonta harjoitteluani, seuraavaksi olisi jo pullataikinan vuoro.  Uskon siihen, että kyllä sitä vielä näin varttuneempanakin voi oppia.  Suurin haasteeni on oppia lukemaan ohjetta pilkulleen ilman omia sovelluksia. 😉

_______________________________

*