Julkaisu sisältää kaupallisia linkkejä, joka merkitty *-merkillä
Makea piirakka punaisilla viinimarjoilla höystettynä
Minä olen aina pitänyt leipomisesta, mutta hyvin harvoin olen jaksanut lopulta asiaan kunnolla paneutua ja opetella uusien leivonnaisten kokeilua ja menetelmien opettelua. Olen kokenut itseni kiireiseksi ihmiseksi pitkään aikuisiälläni. Tämä kokeminen ei tämän hetkisen ymmärrykseni valossa ole ollut ympäristön aiheuttamaan vaan se on ollut täysin oma tunnekokemukseni. Leipominen, niin kuin moni muukin käytännön tason tekeminen, vaati oman keskittymisensä asian äärelle. Vasta näin lähempänä 70 ikävuottani alan täysin ymmärtämään asiain oikean tilan. Sanonta “koskaan ei ole liian myöhäistä” kuitenkin pitää paikkansa ja tässä sitä on sarkaa meikä mummolla uuden opiskeluun.
Viikonloppuna menin kuitenkin vielä siitä missä aita oli matalin ja päädyin sunnuntai-aamuna leipomaan makeaksi kahvileiväksi marjapiiraan. Tätä lähes samaa ohjetta löytyy nimillä Mummun marjapiiras, Mamman marjapiiras, Mummon marjapiirakka jne. Omasta vanhasta reseptivihkostani tämä löytyy nimellä Marjapiirakka.
Piirakan paistoin irtopohjavuossa, jonka pohjalla käytän leivinpaperia. Hyvin jäähtyneenä piirakan voi siirtää leivinpaperin kanssa tarjoiluastialle vetämällä paperin reunasta.
Käyttämäni piirakkataikinan resepti pohjataikinan osalta menee näin:
- 150 g voita
- 1,5 dl sokeria
- 1 kananmuna
- 3 dl vehnäjauhoja
- 1 tl leivinjauhetta
- 2 tl vaniljasokeria
Päällystä aina muokkaan sen mukaan, mitä jääkaapista sattuu löytymään. Tällä kertaa se toteutui seuraavasti:
- 1 prk kermaviiliä
- 1 prk jugurttirahkaa
- 2 kananmunaa
- 0,5 dl sokeria
- 2 tl vaniljasokeria
- päälle ripottelin pakasteesta ottamiani punaherukoita n. 1 dl
Pohjataikinan levitin irtopohjavuokaan ja taputtelin sitä sormin vähän vuoan reunoille saadakseni täytteelle reunat. Sitten kaadoin täyteseoksen piirakkataikinan päälle ja lopuksi ripottelin marjat. Paistoin piirakan 200 asteessa, mutta ohjeessani lukikin paistolämpötilana 175 astetta – seuraavalla kerralla noudatan tuota matalampaa lämpötilaa. Tällä kertaa piirakan reunat paistuivat inan verran liikaa ja tuntuivat siksi vähän kuivilta.
Suolaisena tarjosin kahvipöydässä kinkkupiirakkaa
Suolaisen kinkku-juustopiirakan pohjan tein eri reseptillä kuin, mitä tavallisesti olen käyttänyt. Tämä pohjataikinan resepti tulee varmasti käyttöön toistekin.
Tämäkin ohje löytyi omasta repaleisesta reseptivihkostani. Tämän alkuperäinen ohje on ollut nimellä Aura-kinkkupiirakka, mutta valitettavasti ohjeen muistiin kirjoittaessani olen jättänyt merkitsemättä reseptin alkuperää. Nyt käytin pohjataikinassa tätä ohjetta ihan ilman soveltamista. Sitä vastoin päällisen kanssa sitten sovelsin senkin edestä.
Kinkkupiirakan pohja:
- 1,5 dl vehnäjauhoja
- 1 dl kaurahiutaleita
- 50g voita
- 1 dl maitoa
- 1 tl leivinjauhetta
- 1/4 tl suolaa
Sulata voi ja sekoita siihen maito. Sekoita voi- maitoseokseen keskenään sekoitetut kuiva-aineet. Levitä taikina 23-24 cm piirakkavuokaan tai jos haluat tehdä koko uunipellillisen piirakkaa, valmista ohje silloin kolminkertaisena.
Täyte, jonka sovelsin näin:
- 100-150 g savukinkkukuutioita
- n. 70 g fetajuustoa murustettuna (alkuperäisessä ohjeessa oli tässä Aura-muruja, jota käyttäisin mieluusti – nyt kaapissa ei ollut sitä ja käytin fetaa tilalla)
- 1 pss hernemaissipaprikaa (alkuperäisessä ohjeessa on tämän tilalla purjo- tai punasipulisilppu ja se olisi kyllä maukkaampi vaihtoehto)
- 2 munaa
- 1 dl ruokakermaa
- 2 dl juustoraastetta
- mustapippuria
Levitä täyte taikinan päälle vuokaan – ensin kinkkukuutiot, hernemaissipaprika ja lopuksi yhteen sekoitetut muut täytteen aineet.
Paista 200 asteessa kunnes piirakka on kullanruskea.
Piirakat onnistuivat molemmat hyvin ja tulivat syödyiksi. Seuraavaksi aionkin tarttua härkää sarvista ja leipoa jotain sellaista, joka ei ole itselle ennestään kovinkaan tuttua. Katsotaan miten mummun käy – tuleeko hitti vai iso huti;)
* Hyviä leivontavuokia löydät täältä Cervera.fi valikoimasta. Itsellä on kiikarissa muutama vuoka, jotka helpottaisivat leivonnaisten käsittelyä. Jostain syystä myös haikailen aina noita patonkipeltejä.
Vastaa