Julkaisu sisältää kaupallisia linkkejä, linkit ovat merkityt *-merkillä
Eilen sienet tulivat minun luokseni – kiitos rakas ystäväni, joka pidät sienestämisestä❤ Sieniruuat eivät ole sinun juttusi ja minun sitä vastoin ei tule lähdetettyä metsään yksin, mutta syön erittäin mielelläni sieniruokia. Tällä kertaa sain kosteikko- ja suppilovahveroita ja kantarelleja. Kantarellit paistoin sellaisenaan sipulisilpun kanssa ja syömme ne ruuan kanssa sellaisenaan tai leivän päällä iltateellä. Niistä kyllä riittää vielä huomisellekin syötävää.
Usein olen tehnyt kantarelleista muhennosta kerman kanssa, mutta nyt tyydyin yksinkertaistamaan ja se todella kannatti. Tuo paistettu kantarelli-sipulisekoitus on tosi maukasta ja sopii sellaisenaan leivänpäällysteeksi. Kantarellin hieno maku saa tulla esille ja suolaa sekä mustapippuria laitoin joukkoon varovasti, jotta en peitä niillä tuota sienen omaa aromia.
Eilen, keskiviikkona leipomani hiivaleipä on jo syöty parempiin suihin. Vaalea leipä nimittäin sopisi mielestäni erityisen hyvin noiden sienten aluseksi. Tässä on ehkä laitettava vielä taikinakulho hommiin. Tänään meillä on onneksi helppo iltaruoka ohjelmassa, joten aikaa jää myös leipomiseen. Teen tänään siskonmakkarakeittoa ja käytän puolivalmisteita hyväkseni eli keitto valmistuu puolessa tunnissa, kun käytän apuna vedenkeitintä.
Nuorena perheenä meillä oli tapana käydä syksyisin lähes joka arki-ilta sieniretkillä. Esikoisemme ollessa pieni, laitoimme hänet isänsä selkään kantorinkkaan ja sitten vain lähimetsiin. Ruuhkavuosien aikana sienestykset ja marjastukset jäivät eikä niitä paikkojakaan enää löytynyt. Metsät kasvavat ja toiset metsät häviävät asutuksen tai hakkuiden myötä. Nyt olemme täällä synnyinseudullamme ja täällä sentään jollakin tavalla olemme päässeet kartalle. Vaikka hakkuiden myötä paikat vähän vaihtuu, niin kyllä maat kutakuinkin pysyvät samankaltaisina. Näillä seuduin ei rakentaminen tuonne sivummaksi paljon lisäänny.
Suppilo- ja kosteikkovahverot ovat lähes yhtä helppoja sieniä valmistaa ruuaksi ja pakastaa kuin kantarellitkin. Näissä on ehkä useammin tuossa ontossa, syötävässä varressa jotain putsattavaa. Putsaus käy kätevästi sieniveitsen sutipäällä. Metsässä kerätessään on hyvä muistaa, että niiden kanssa on sen helpompaa kotona, kun tekee esi puhdistuksen jo kerätessään sienet. Mitä huolellisempi on metsässä niitä kerätessään ja puhdistaa mullat ja roskat jo metsässä, sitä helpommalla pääsee kotona.
Puhdistettuani sienet laitoin ne kuumalle pannulle ilman rasvaa, koska pakastin nämä sienet. Rasva lyhentää sienien säilyvyyttä pakastimessa ja siksi jätin sen kokonaan pois. Nämä pannulla olleet sienet ns. keitin niiden omassa nesteessä kunnes neste oli lähes kokonaan haihtunut pannusta. Sen jälkeen annoin niiden hiukan jäähtyä ja sitten laitoin pakastepusseihin. Valmiiksi pakatut pussit säilytän niiden pakastuttua muovirasiassa, jotta ne eivät huku arkkupakastimen uumeniin. Muovirasian päälle myös merkitsen sisällön ja pakastus päivämäärän.
Pakastepusseihin laitan sieniä arviolta sen määrän, minkä tarvitsen yhteen ruuanlaitto kertaan. Eniten tulen todennäköisesti näistä valmistamaan sienimuhennosta. Varmasti myös sienipiirakkaa, sienipitsaa ja lämpimiä sieni-voileipiä tulee tehtyä. Sienet sopivat mielestäni erittäin hyvin myös munakkaiden täytteeksi. Sienien maustamisessa käytän malttia ja hyvin perinteisiä mausteita. Käytän tavallista sipulia, valkosipulia ja mustapippuria – joskus voin käyttää myös jotain yrttiä.
Sienikeitot ovat hyviä, mutta minun ei juuri ole tullut niitä valmistettua. Nyt ehkä voisi olla se talvi, jolloin panostaisinkin keittoihin. Ne sopisivat oikein hyvin toiseksi päivän pääaterioista. Tavoitteenani on ihan samoin kuin edellisinäkin talvina – keventää ruokavaliota kasvisten ja marjojen käytön lisäämisen kautta. Siinä auttaa todella paljon, jos toinen pääaterioista olisikin kasvispainotteinen keittoruoka. Hyötynä voisi vielä seurata jonkinlaista vyötärön kaventumista, joka olisi itselleni hyvin toivottavaa ihan terveydellisistä syistä.
Nyt tässä kirjoittaessani huomaan, että totta tosiaan sienestys olisi varsin suotava harrastus ottaa nyt syksyn aikana omaankin ohjelmaani. Metsässä sienestäessä ja marjastaessa tulee liikuttua tehokkaasti huomaamattaan. Aina on näkyvissä seuraava mätäs mitä kohti suunnistaa katsomaan mitä sieltä löytyisi. Sammalikko ja vaihteleva maasto toimii tehokkaana vaihtoehtona kuntosalille ja lisäksi metsä hoitaa ihmistä kokonaisvaltaisesti. Hetken metsässä huhkiessaan unohtaa kaikki maailman murheet ja mieli kevenee. Sitä on metsäretken jälkeen kuin uudesti syntynyt.
Sienipitsaa olisi kiva tehdä. Löysin jo yhden ohjeen, jossa oli kananmunaa ja sieniä, mutta en tallentanut sitä ja nyt se on hukkunut😶 Joku vaalea täyte mielestäni sen pitäisi olla pitsapohjalla. Muistelen, että joskus oli tuorejuustoa käytetty tavanomaisen pitsakastikkeen asemasta ja sitten sieniä ja sipulia täytteenä sekä juustoraastetta päälle. Tuossahan se taitaisi olla jo ohje, jota voisin käyttää. Oletko sinä tehnyt pitsaa sienitäytteellä? Mitä laitoit sienien lisäksi pitsasi päälle?
Viikonloppu on edessä ja silloin voisin sinne sienimetsään yrittää lähteä. Vesisateella en mene, mutta jos sää sallii niin kyllä nyt menen, niin kovasti ne sienet sieltä huutelevat minulle. Tänään juuri luin jonkun lehtijutun netistä, missä kerrottiin sienien kommunikoivan keskenään sienirihmastonsa välityksellä. Jutun mukaan sähköiset signaalit (olikohan ne tuollaisia?) muistuttavat ihmisen puheen vastaavia kovasti. Taitavat ne signaalit nyt saavuttavan minutkin.
Kiitos käynnistä luonani ja lämpimästi tervetuloa toistekin 🧡
Vastaa