Marke-mummon kaapit järjestykseen

Julkaisu sisältää kaupallisia linkkejä, jotka ovat merkityt *-merkillä

Meillä on kerääntynyt kaappeihin paljon sellaista tavaraa, joka on vain tilaa viemässä. Näissä tavaroissa on kuitenkin monta, joista en voi jostain syystä luopua. Vielä en osaa sitä syytä tarkemmin nimetä, silloin ei kannata tehdä muuta kuin suostua järjestämään tavaroita. Kaappien järjestäminen on ajankohtaista ja sen homman olen jo aloittanut. Tavaroiden karsimista teen myös niiltä osin, kun tiedän, miksi jostain tavarasta luovun. Loppuun käytetyt ja rikkinäiset tavarat ovat ilman muuta jätteiden kierrätykseen kuuluvaa. Sellaisista tavaroista ei ole enää kenellekään iloa tai käyttöarvoa. Pyrin aina ottamaan vastuun tällaisesta kierrättämisestä ja toimitan jätteet ohjeiden mukaisesti oikeisiin kohteisiin.

Järjestämisen aloitin tästä keittiönkaapista. Tässä olivat olleet seitsemän vuotta meidän kaikki paremmat lasit. Pojistamme yksi sanoi käydessään, että ”mitä te teette näillä kaikilla laseilla, ettehän te edes juo näistä mitään”. Otettuani nuo kaikki lasit esille, ja siirrettyäni ne tuohon paikalleen kirjahyllyn viereen, olen tyytyväinen siihen miltä ne näyttävät. Katselen niitä ja muistelen tapahtumia, jotka ovat liittyneet niiden saamisen tai hankkimisen hetkeen. Jos jonain päivänä tunnen olevani lopen kyllästynyt noiden katseluun, niin laitan ne kierrätykseen.

Minulla oli vaaleanpunainen unelma meidän muuttaessamme nykyiseen kotiimme. Kuvittelin häärääväni täällä iloisena ja innostuneena laittaen mitä erilaisempia tarjoiluja perheelleni, joka kokoontuisi tänne meille mahdollisimman usein välimatkoista huolimatta. Arkielämässä totuus on yleensä jotain muuta kuin nämä vaaleanpunaiset unelmat. Todellisuudessa meillä meni ensimmäinen kesä täällä täysin siivotessamme sekä taloa että pihaa ja puutarha-aluetta. Ajoimme pakettiautolla monta kertaa viikossa jätteenkäsittelyasemalle vieden täysiä kuormia hävitettävää jätettä sinne. Kuormissa oli rikkinäisiä huonekaluja, vanhoja patjoja ja kaikenlaista rojua, mitä löytyi sekä talosta että piha-alueelta. Yksin Valittujen palojen kirjavalio kirjoja oli monta rullakassillista, jotka kärräsin lähellä olevaan jätepaperin keräyspisteeseen.

Meillä itsellämme oli jo kokemus aikaisemmin tekemästämme omien tavaroidemme lajittelusta kierrätykseen tai jätteeksi. Myimme omakotitalon, kun kaksi pojistamme oli muuttanut omilleen ja kanssamme asuivat enää toiseksi vanhin sekä nuorin poika. Tuolloin talon myyntiaikana oli realisoitava irtaimisto ja päätettävä, mitä säästämme ja mikä on välttämätöntä tulevassa kodissamme. Tiesimme vanhasta kokemuksesta, että myyntitilanteen jälkeen pitää olla melko nopeasti talo tyhjennetty uusille omistajille. Niinpä aloitin urakan ja aloin myymään tavaroitamme mm. kahdella eri kirpputorilla ja huutonetissä. Meillä ei ollut tuossa vaiheessa käsitystä, että minkä kokoisen asunnon saamme vuokrattua itsellemme. Tänne nykyiseen kotiimme muuttaessa välillä kyllä tuntui, että olimme ottaneet kohtuuttoman urakan itsellemme. Nyt meillä oli mieheni lapsuudenkodin jäämistö käsissämme. Kävin kaikki kipot ja kupit yksitellen läpi ja päätin, että jääkö tämä meille. Samoin tein kaiken muunkin tavaran kohdalla. Moni esine täällä oli jo tullut minullekin hyvin tutuksi ja jopa huonekalujen paikkaa oli vaikea vaihtaa alku aikoina muuttomme jälkeen. Esimerkkinä tästä voin kertoa, että kirjahylly oli appivanhemmillani ollut useamman kymmenen vuotta samassa kohtaa. Me siirsimme sen osina kellariin ja laitoimme oman kirjahyllymme tismalleen samaan kohtaan. Lähes samoin teimme tv:n ja sohvakaluston kanssa, vasta nuoremman poikamme muutettua meille näiden kalusteiden paikat vaihtuivat.

Siihen ne sitten asettuivat lopulta muorin lasit, joita kukaan ei koskaan käytä. No totta puhuen, kyllä minä joskus olen tehnyt jotain joulun jälkkäriruokaa johonkin noihin ja on noista vuosia sitten vähän muutakin naukkailtu. Ihan joskus muistan, että voin ilahduttaa itseäni juomalla vettä tuollaisesta ”tallinnankristalli” lasista.

Muuttaessamme tänne ajattelin, että minä en halua jättää jälkeeni niin sekavaa jäämistöä kuin vastassamme oli tullessamme. Arvaat varmasti, että ajatukseni ovat sen jälkeen muuttuneet ja nyt en moisesta enää huolta kanna. Asiat menevät omalla mallillaan. Tavaroiden karsimista on kyllä tehtävä koko ajan. Aikoinaan ystäväni neuvoi, että ostaessasi yhden uuden vaatteen tulisi luopua viidestä vanhasta. Tätä samaa kaavaa voi hyvin noudattaa myös muiden hankintojen kohdalla. Ostat yhden uuden ja laitat viisi vanhaa poistoihin. Mutta – vaikka minulle on näin neuvottu, en ole tuota ohjetta noudattanut ainakaan vielä. Miksi en ole – siihen en osaa vastata. Olisiko luopuminen vanhasta kuitenkin loppujen lopuksi tosi vaikeaa?

Minulta tähän tavaroiden läpi käymiseen menee kyllä tosi paljon aikaa. Tarkoitan paljolla ajalla sitä, että koko prosessi vie pitkän ajan. Koko tavaramäärän siirtäminen paikasta A paikkaan B ei sinänsä vie paljon aikaa, vaan se poistojen teko vie aikaa. Minun on annettava asian muhia ensin ajattelematta sitä koko ajan. Jonkin ajan kuluttua lamppu syttyy päässäni ja tiedän miten toimin karsimisen suhteen. Silloin tiedän mitä laitan poistoon ja mitä säilytän. Tällä hetkellä olen siinä vaiheessa jolloin lamppu ei ole vielä syttynyt muiden kuin tuon yhden kaapin osalta.

Seuraava kohta taitaa olla senkin (kuvassa olevan lipastokaapin) ylälaatikoiden tyhjennys ja vanhojen papereiden hellä arkistointi. Siellä on nimittäin edellisen sukupolven säilyttämiä tärkeitä papereita. Näillä muistoksi jääneillä papereilla ei ole enää muuta arvoa kuin niiden lähihistoriaan liittyvä arvo, josta nuoremmat sukupolvet voivat päätellä myöhemmin, miten asioita hoidettiin ennen tietokoneita ja kännyköitä tai muita mobiililaitteita.

Onko sinulla jakaa jotain hyvää ideaa miten tuollaisia vanhoja asiakirjoja, kuten perunkirjoituspaperit tai vanhat neuvolakortit, koulutodistukset (sellaisia 1930-luvulta olevia) voisi arkistoida säilytettäviksi niin, että niiden musteet yms. säilyisivät? Mietin, että olisiko hyvä jos laittaisi asiakirjat isoihin kirjekuoriin ja ne sitten edelleen laittaisi vielä pahviseen kulmalukkokansioon ja päälle merkintä siitä mitä kansio pitää sisällään. Siivotessamme täällä muuton jälkeen näitä kaappeja ja lipaston laatikoita, meille selvisi muutamia asioita, joita puolisonikaan ei ollut koskaan aiemmin kuullut vanhemmiltaan. Yllättävää miten vahva puhumattomuuden kulttuuri meillä suomalaisilla on ollut ihan yhden tai kahden sukupolven päässä itsestämme. Tuo oivallus on syy, jonka vuoksi haluan nämä paperit säilyttää edelleen jälkeemme jääville.

Tällaisia ajatuksia ja touhuja minä olen täällä pyöritellyt. Kiitos, kun kävit ja tervetuloa uudelleen💗

t. Marke-mummo

Voita arvonnassa vastaamalla kyselyyn * K-market 1000 €