Nokkonen on varmasti useimpien tuntema luonnonkasvi, jota on kautta aikojen käytetty monella tapaa ravintona. Nokkosen sanotaan päihittävän ravintoarvoissaan lähes kaikki kasvikset ja sitä kannattaa käyttää ja kerätä tuoreena ruokiin ja kuivattaa sekä pakastaa talven varalle. Tässä kohtaa on tunnustettava, että en ole koskaan itse tuoreita nokkosia ruuaksi kerännyt. Kuivattuna olen kyllä käyttänyt silloin tällöin. Nyt minusta tuntuu, että perustan ihan oman nokkospenkin tuohon pihan yhteen kasvatuslaatikkoon. Siinä sato olisi helposti leikattavissa heti keväällä ennen varsien kukintaa. Ja leikatuista varsistahan kerkiää kasvamaan monta satoa kesän aikana, joista voi kerätä myös talveksi säilöttävää, joko kuivaamalla tai pakastamalla. Pitäisikö nokkonen kylvää syksyllä talven alle?
Kuvassa Mettä Nordic Nettle Pesto rouhe ja Porcini Salt * pussit. Blenderin kannussa tuoreita yrttejä: sileälehtistä persiljaa, basilikaa, oreganoa sekä rosmariinia omasta pihasta ja ryöpättyä lehtikaalia, nokkospestoa ja öljyä. Lisäsin tähän vielä kourallisen pannulla kevyesti paahdettuja auringonkukansiemeniä sekä valkosipulitahnaa.
Nyt tehdessäni uuden annoksen viherpestoa, käytin tätä aiemmassa postauksessani esittelemääni Mettä Nordicin nokkosrouhetta (Nettle Pesto) *.
Laitoin pestoon lisäksi ryöpättyjä lehtikaalin lehtiä, auringonkukan siemeniä, valkosipulin kynsiä ja ripauksen suolaa. Lisäsin tähän joukkoon mietoa oliiviöljyä ja valkoista balsamicoa. Sitten vain surauttelin kaiken sekaisin hienoksi soseeksi blenderissä. Tästä tuli kyllä koukuttavan hyvää👌 Aineita lisäsin ihan näppituntumalla, joten tarkkaa reseptiä minulla ei ole antaa. Erilaisia pestoreseptejä on netti pullollaan ja niistä löydät suuntaa antavia ainemääriä, jos on tarpeen. Tuo auringonkukansiementen valitseminen tähän johtuu siitä, että niitä minulla on aina kaapissa ja toisaalta ne ovat huomattavasti edullisempi vaihtoehto kuin pinjansiemenet.
Lehtikaali on toinen supervihannes. Siinä on tuplasti enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa. Sen lisäksi se sisältää rautaa, kalsiumia ja proteiinia. Lehtikaalireseptejä löytää myös joka makuun ja sitä voi käyttää raakana että ryöpättynä. Itse olen aikaisempina vuosina laittanut myös pakastimeen talven varalle lehtikaalia. Kuivaaminen on hyvin yleinen tapa säilöä sitä.
Tänä kesänä kasvatan lehtikaalia kasvatusastioissa tontilla olevan kotiloarmeijan vuoksi. Kasvatin taimet melko myöhään, koska viime kesän satoni ei onnistunut ilmesesti juuri siksi, että olin turhan aikaisin liikkeellä ja olisiko ollut kaaliperhonen myös silloin hyvin aktiivinen. Tuloksena olivat lehtiruodit ilman lehtiä😅 Usein tällaisissa tilanteissa vielä kerkiää syksyllä saamaan lehtikaalista uutta satoa, mutta viime syksynä pysyivät lehdet yhtä syötyinä ihan kasvukauden loppuun saakka.
Oletko sinä viljellyt lehtikaalia – oletko onnistunut saamaan hyviä satoja? Ovatko lehtikaalisipsit sinulle tuttuja?
Lisää reseptejä Mettä Nordicin sivuilla tästä linkistä *.
Vastaa